sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sunnuntai-iltapäivä


Kävelen ihmisten keskellä puistossa.
Joka askeleella käy selvemmäksi
Etten kuulu tänne.
Nuoret ja vanhat miehet ja naiset kävelevät
Pareittain puistossa,
Tai yksinäiset nuoret naiset ulkoiluttavat koiriaan
Kohdatakseen jonkun sellaisen kuin minä.
Jonkun muun, kuin minut.
Kaikki nämä ihmiset ovat löytäneet oman paikkansa piippuhyllyllä
Jolta katselevat elämää. Jonkun muun elämää.
Minä etsin omaa elämääni niin kovasti,
Etten voi keskittyä katsomaan
Muiden elämää.
Nainen ulkoiluttaa isoa dalmatialaista.
Koira katsoo minua kuin paperistaan hypännyt Rorschachin testi.
Miltä minä sinusta näytän?
Mikä minä olen?
Minä katson koiraa samalla tavalla.
Miltä minä sinusta näytän?
Mikä minä olen?
Ihmiset väistävät minua, vaikka minulle on aivan sama.
Voisin yhtä hyvin väistää heitä, ei minua kiinnosta.
Musiikki värittää kaiken tulella
Sitten tuuli puhaltaa liekin sammuksiin
Sitten sininen ääni valuu kaiken ylle
Peittelee kaiken epämääräisen surumielisellä hunnulla.
Kumpi oli ensin minussa? Musiikki vai suru?
Uskoisin, että suru.
Se löysi itsensä musiikista, musiikki löysi minut surusta.
Jatkan matkaani ja käännyn kohti kotia.
Turistit raahavat laukkujaan perässään
Kuin kuka tahansa, jolla on kannettavanaan viikonlopun synnit
Voin kuulla heidän apinoidensa meluavan laukuissa
Joiden renkaat piirtävät lumeen viivaa,
joka on kuin sairaalan piipittävien koneiden käyrät
Kertoo vetäjän elämästä.
Huomaan ajattelevani naista.
Se on jotain, mikä ei tapahdu liian usein.
Tämä nainen onkin jotain sellaista,
Mitä sietää ajatella.
Sellaisia ei tule vastaan liian usein.
Maailma on samaan aikaan helvetin ahdistava ja likainen
Ja toisaalta puhdas, kuin lumi joka peittää kaiken.
Kaikki on samaan aikaan kaunista ja hienoa
Ja ahdistavaa ja raskasta.
Epätietoisuus ja hämmennys verhoavat kaikkea sitä hyvää
Jota voisin tuntea vailla syyllisyyttä.
Jos osaisin nauttia tästäkin hetkestä
Sen itsensä vuoksi
Olisin viisas ihminen
Näen liikaa
Kuulen liikaa
Ymmärrän liikaa
Ja silti en vaihtaisi tätä mihinkään.
Koska en ymmärtäisi pienenkään valon merkitystä
Jos en näkisi pimeyttä sen ympärillä.
Sunnuntai-iltapäivä on täällä taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti